Minut ja Aino-Kaisa kutsuttiin Norjan Hamariin rullahiihtokisoihin 19-20.8. Ohjelmassa oli 180metrin sprintti ja sprinttiviesti Marit Bjorgeniä ja Therese Johaugia vastaan. Kerron nyt teille kuinka meidän reissu meni:
Lähdin matkaan Haukiputaalta pelkän repun ja sauvojen kanssa kymmenen jälkeen aamulla. Lentokoneen piti lähteä kohti Helsinkiä 11:30, mutta lähtö viivästyi hieman koneen myöhäisen saapumisen vuoksi. Se ei minua haitannut koska Helsingissä oli rutkasti aikaa vaihtaa konetta.
Lennon Osloon piti lähteä 14:25 ja lähdin hyvissä ajoin kohti porttia. Mutta kuinka ollakaan taululle oli tullut tieto koneen olevan myöhässä reilun tunnin. Kisojen piti alkaa prologilla 17:45 ja kaiken mennessä nappiin meille olisi silti tullut kiirus ehtiä perille. Autolla matka Oslosta Hamariin vie noin tunnin. Aino-Kaisan avecina pääsin Loungeen viettämään aikaa. Minullehan tämä oli uutta ja ihmeellistä ja napostelin siinä samalla kaikkea hyvää :) Vihdoin pääsimme koneeseen ja matka jatkui.
Perillä meitä piti olla odottamassa nimikyltein varusteltu kuski, mutta ketään ei näkynyt... Jonkin aikaa harhailtuamme kuski saapui ja lähdimme ajamaan kohti sateista Hamaria. Meidän onneksemme järjestäjät joutuivat siirtämän kisojen alkua rankkasateen vuoksi, mutta silti missasimme prologin ja pääsisimme suoraan jatkoeriin. Jonkin matkaa ajettuamme Aikku kysyi : " Onks tää auto rikki vai mitä?" Kuski tosiaan kaasutti tietyin väliajoin niin, että auto hytkyi kuin olisi rikki. Siinä ajellessa kuski kertoi tietöistä matkalla ja ajattelinkin hänen tietävän oikoreitin, sillä tie jota ajoimme oli täysin eri kuin yleensä Lillehammeriin päin mentäessä. Vastaan tulevien kaistan liikenne oli täysin tukossa ja liikenne seisoi. Kysyin kuskiltamme liikenteestä ja siinä samassa hän huomasi , että olimme tulleet väärään suuntaan ja olisimme kohta Oslon keskustassa. Siinä ei auttanut muu kuin löytää ramppi pois motarilta ja kääntyä takaisin. Siinä vaiheessa oli jo selvää, että emme ehtisi koko sprinttiin ja viestikin oli siirretty viimeiseksi. Kuskin mukaan hän ajoi väärälle reitille koska joutui juttelemaan niin kovasti meidän kanssa! Siinä vaiheessa ei voinut enää kuin nauraa.
Tunnin ajon jälkeen olimme taas Kardemumman lentokentän kohdalla ja uusi suunta kohta Hamaria. Nopeusmittari näytti välillä 130km/h ja tietäen Norjan tiukan liikennekurin kuskilta olisi mennyt kortti heti, jos poliisit olisivat sattuneet paikalle. Useamman kerran jouduimme ”huudahtamaan” kuskille varoituksen sanoja, kun hän puhui samalla puhelimessa ja sanotaanko näin että ”huomio herpaantui”.
Hamariin saavuimme kello 18:57 ja todella nopean vaatteiden vaihdon jälkeen olimme kisapaikalla kello 19:10 kun kisan piti alkaa 19:15. Ehdimme kiertää kisa radan pariin kertaan ja eikun lähtöviivalle. Asfaltti oli todella märkä ja liukas ja teki hiihtämisestä vaativahkon. Rata kiersi korttelin eli käännöksiä tuli riittämiin. Heti alusta pitäen kisa oli meidän hallussa. Therese jäi ekalla kierroksella jo 7 sekunnin päähän, joten meidän piti vain varmistella voittoa pystyssä pysymällä liukkaalla kelillä. Aino-Kaisa pääsi tuulettamaan voittoa Maritin nenän edessä ja kylmissään ollut yleisö ”hurrasi”.
Kisan jälkeen vauhdilla hotellille suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. Urheilijoille ja sponsoreille tarjoiltiin päivällinen . Ilta oli mukava vaikkakaan puheita ei juuri ymmärretty, mutta ruoka oli hyvää. Kun tuli hotellille lähdön aika, olimme samaa mieltä mihin suuntaan meidän tulisi lähteä, mutta kummallakaan ei ollut hajua kuinka kaukana hotelli olisi??? Kysyimme vastaan tulevalta pariskunnalta tiesivätkö he hotelliamme, mutta ei. Menimme tyhjään ravintolaan ja todella ystävällinen tarjoilija pyysi meidän ulos ja näytti ”Katsokaa tuolla se on jo .” No joo.. Oli jo pimeää ja totta tosiaan siellähän hotellimme oli, pääsimme perille ja nukkumaan.
Aamulla kun heräsimme kumpikin sanoi nukkuneensa TODELLA huonosti. Heräilin mielestäni tosi usein ja aina kun katoin viereeni, niin Aino-Kaisa nukkui niin levollisesti. Hän taas sanoi samaan minusta, joten aika hyvin olimme sitten nukkuneet. Aamulenkin kautta aamupalle ja kotimatkalle, joka sujui täysin ongelmitta!
Helsinki-Vantaan lentokentällä minulla oli reilusti aikaa ja seurasin suunnistuksen MM-viestiä. Aivan huikean ankkuriosuuden jälkeen pyyhin silmät ja lähdin hymyillen kohti Oulun konetta.
p.s. Palkinnoksi saimme lenkkarit, kokoa 39 ja 40 ½. Olikohan ne tarkoitettu ”joillekkin toisille”? Meille luvattiin, että seuraavana aamuna kengät voisi ehkä vaihtaa pienempiin, mutta koska tällä reissulla mikään ei mennyt ihan täysin nappiin, niin eihän se lenkkareittenkaan vaihto niin vain onnistunut. Töihin tullut myyjä oli unohtanut kaupan avaimen ..... J
Paljon hyvää ruokaa ja rentoutumista mökillä!
